Aloitimme syyskuussa tämän ensimmäisen IVF:n suunnittelun ja alkutestit. Kaikkiin taustajuttuihin saimmekin sitten lopulta kulumaan huimat 1580€ (sis. siemennesteanalyysi, siemennesteen DFI-analyysi, munajohtimien aukiolotutkimus ja kaikki verikokeet). Näin jälkikäteen ajateltuna osa tuntuu yksityisen lääkäriaseman puolelta rahastukselta, mutta kiltisti noudatin jokaista ohjetta ja ravasin kaikki testit mitään kyseenalaistamatta.

Itse hoitoon asti etenimme lokakuun lopulla, pistosten alettua 28.10.2014.

Lääkkeet ja hoidon aikataulu:

Kp 2-9 Gonal-F 100IU (kahtena päivänä 150IU)
Kp 5-10 Orgalutran
Kp 10 Gonapeptyl
Kp 12 punktio + Pregnyl 1500IU
Kp 15 siirto
Kp 17 Pregnyl 1500IU
Kp 15-26 Lugesteron 2 x 2 palluraa päivässä

Pistokset sujuivat tosi hyvin, en kokenut mitään mullistavia hormoniheittelyitä tai muitakaan oireita ja mieli pysyi positiivisena. Kävin kolme kertaa väliaikaultrassa ja follien määrä vaihteli, ollen kuitenkin koko ajan lupaava.

Punktio oli toimenpiteenä täysin kivuton ja nopeasti ohi. Saalis vaikutti hyvältä ja olin hyvin positiivinen ja hyvinvoiva. Vasta juuri ennen heräämöstä lähtemistä aloin tuntea kipua ja pyysin yhden Buranan. Siitä piti lähteä lääkärin ovelle odottamaan omaa vuoroa ja punktion tuloksia, mutta oven takana odotellessa se kipu sitten hulahtikin päälle, kun Burana ei vielä vaikuttanut. Meinasin pyörtyä siihen käytävälle ja pääsin vielä hetkeksi lepäilemään toiseen huoneeseen. Tässä välissä mies ehti mukaan.

Punktion tulosten kuuleminen olikin sitten se hetki, kun ekan kerran romahdin näiden hoitojen aikana. Lääkäri sai tyhjennettyä 20 munarakkulaa, mutta niistä löytyi vain 5 munasolua! Tiesin samalla hetkellä, että tämä hoito oli tässä. Lääkäri sanoi, ettei tiedä, miksi näin kävi, mutta että jos ei päästä siirtoon asti, he sitten selvittelevät asiaa. Minä vaan tuijotin ja yritin olla itkemättä (huonoin tuloksin, kyllä se itku sieltä löysi minut).

Kotona olin yllättävän kipeä fyysisesti. Onneksi olin varannut mahdollisuuden vaan maata sohvalla ja juoda vettä.

Henkinen kipu oli sitten omaa luokkaansa, kävin siinä 1,5 vuorokauden aikana läpi kaiken surusta vihaan. Tein surutyöni ja olin aivan varma, ettei mitään siirrettävää tule. Oikeastaan en enää edes välittänyt, tuleeko. Tiesin, ettei tämä pääty hyvin kuitenkaan. Olin surullinen huonosta tuloksesta ja vihainen lääkärille huonosti edenneestä hoidosta.

Punktio oli perjantaina ja lääkäri sanoi, että tulisin maanantaina klo 14 joka tapauksessa käymään, vaikka sitten jälkikontrolliin, jos siirrettävää ei ole. Jotenkin odotin väliaikatietoja jossain välissä perjantaiaamun ja maanantai-iltapäivän välissä... En niitä kuitenkaan saanut. On ihan ymmärrettävää, ettei esim. sunnuntaina mitään soitella, mutta olisi ollut kiva kuulla jotain väliaikatietoja lauantaina tai maanantaina. Meillä ei ollut mitään tietoa, oliko nuo 5 solua kypsiä, hedelmöittyivätkö, jakautuivatko jne.

Maanantaina menin sovittuna aikana lääkärin luo ja hän totesi, että ei soittanut, koska meille löytyi yksi siirrettävä alkio. Luokkana kuulemma 2-, joka on heidän kriteereillä tosi hyvä. Olin valmistunut tapaamiseen pitkän kysymyslistan kanssa, mutta en sitten tainnut sanoa ääneen yhtäkään lausetta, kuuntelin ja seurasin vaan lääkäriä. Hän siirsi alkion, hoitaja opetti Pregnylin piston ja lähdin pois. Ajattelin, että siirron hetki ei ole se vaihe, jossa haluan hermostua, teen sen sitten myöhemmin.

Siirrosta on tänään 10 päivää. Huomenna on verikokeen vuoro. Tiedän jo nyt (olojen ja parin negatiivisen kotitestin ansiosta), että testi tulee olemaan negatiivinen.

Nyt tähän väliin on odotettavissa tämä hoitokierron tyhjennysvuoto sekä joulukuulle yhdet luomumenkat, toivon, että seuraava IVF toteutuu sitten heti tammikuun lopulla alkavassa kierrossa. Tästä saan varmuuden, kun tapaan lääkärin ja haastattelen, mikä meni pieleen ja mitä meinaa tehdä seuraavalla kerralla toisella tavalla.