Kävin tosiaan perjantaina aamulla verikokeessa, painittuani ensin pitkään sen ajatuksen kanssa, että menenkö ollenkaan, kun tiedän (kotitesteistä ja olosta), että vastaus on negatiivinen. Päätin sitten kuitenkin mennä ja iltapäivän puhelussa hoitaja pahoitteli negatiivista tulosta (hCG alle 3). Käski soittaa suunnitteluaikaa "kun vuoto alkaa tai kun henkisesti jaksat".

Vuoto on alkanut, mutta tuo jälkimmäinen ehto ei vielä täyty.

Olisihan se ollutkin liian luksusta saada jäädä juhannuksesta kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Tätä tylsää työtä ei piristä pätkääkään ajatus siitä, että joudun palaamaan tänne vielä kesäloman jälkeenkin ensi vuonna. Työssä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta motivaatio on aivan täysin hukassa. Näin kävi myös keväällä 2009, jolloin keskenmenon jälkeen kadotin täysin työhalut, mutta sinnittelin päivästä toiseen.

Miten tämä voikin ottaa näin koville? Ja kun ei ole ketään tiettyä, ketä syyttää, huomaan olevani vihainen vähän kaikille. Äkäinen, huonotuulinen, helposti räjähtävä.