Tänään aamulla oli "mikä meni viimeksi pieleen ja mitä teemme seuraavalla kerralla toisin" -käynti lääkärillä.

En sanoisi saaneeni suoraa ja toivomaani vastausta siihen, mikä meni pieleen, mutta sain tiedon, että pieleen tosiaan meni vieläkin enemmän kuin lääkäri aiemmin raaski minulle kertoakaan.
Silloin punktion jälkeen lääkäri sanoi, että 20 munarakkulasta löytyi vain 5 munasolua, mutta jätti kypsyydet kertomatta. Enkä minä kysynyt, kun jotenkin oletin, että kun viidestä puhui, ne oli kaikki hyviä. Tänään selvisi sitten, että noista viidestä jopa 3 oli raakoja, eli saimme vain 2 kypsää ja käyttökelpoista munasolua! Kaksi! Voi jumankauta, 20 follia kasvattelin ja saldona 2 munasolua! En voi käsittää.

Eikä lääkärillä ollut tähän oikeastaan mitään syytä kerrottavana. "Joskus vaan käy näin" ja "Joskus se on sattumaa, joskus johtuu jostain fysiologisesta tekijästä". Aha, no sepä kivan ympäripyöreää. Mun kaikki hormonitasot on kokeiden mukaan kunnossa, joten mitään kamalan dramaattista syytä hän ei nyt keksi. Kuulemma sitten mietitään järeämpiä keinoja, jos toinenkin hoito menee samalla tavalla pieleen. Tavallaan lohduttavaa, tavallaan äärimmäisen turhauttavaa.

Ja vasta nyt tajusin, että tarkoittikohan järeämmillä keinoilla lahjamunasoluja? Niitä meille ei kyllä tule. Vain omat tulee kysymykseen.

Noh, seuraavaa hoitoa nyt kuitenkin sitten suunniteltiin ja hän oli sitä mieltä, että lopetellaan tammikuun kierto 10 päivän Primolut-kuurilla, että saadaan mahdollisimman tasakokoisia soluja aikaiseksi ja sitten lähdetään uuteen, lyhyen kaavan hoitoon vaihtamalla Gonal-F tällä kertaa Menopuriin. Lisänä vanha tuttu Orgalutran. Irrotuspiikiksi kirjoitti Pregnyliä, mutta sanoi sitten ultran perusteella päättävänsä, vaihdetaanko Gonapeptyliin.

Lääkäri kirjoitti pinkan reseptejä, jotka käyn tänään lunastamassa, otan kaiken nyt irti tämän vuoden lääkekatosta. Laskin säästäväni sillä joitakin satasia (riippuu miten laskee, kun aion ottaa ulos mm. molemmat määräämänsä Menopur-annokset, vaikka tarvitsen todennäköisesti vain toisen). En viitsi ottaa riskiä, että otan vain toisen ja sitten joudunkin maksamaan 1,5 euron sijasta sen reilut 400€ uudesta piikistä ensi vuonna. Olisinkohan mä tuossa laskenut, että pyöreästi 900€ säästän tällä kikkailulla. Iltapäivällä selviää tarkat hinnat, soitin ja varasin apteekista jo koko satsin, kun ainakin meidän lähiapteekilla on ollut vaikeuksia tarjota heti mukaan tärkeimpiä lapsettomuushoitojen lääkkeitä, pistäisivät aina tilaukseen, ei mun kärsivällisyys sellaista kestä. :)

Mieliala? Noh, enpä oikein tiedä... Kai se tästä odottavaksi muovautuu ennen helmikuuta. Nyt on vielä aavistuksen aiempaa pettyneempi olo tuota ekaa hoitoa kohtaan ja kohtalaisen pessimistinen olo seuraavastakin. Lääkärille jo puhuin toukokuun kolmannesta hoidosta, hän ei suostunut tarttumaan aiheeseen, oli sitä mieltä, että helmikuun hoidosta tärppää. Mutta tuollaisesta kannustuksestahan hänelle toisaalta maksetaan... Tänäänkin 86,15€.

Niin ja noista aiemmin mainitsemistani Empty Follicle Syndromen kautta löytämistäni ratkaisuista (rakkulan useampi huuhtelu, 24-36h jälkeen uusi punktio jne) hän totesi, että he eivät tee sellaista. Selvä.

Kokeillaan nyt sitten toinen kierto näin ja jos tulokset on yhtä huonoja tai vielä huonompia, uskon lopettavani hoidot siihen. Mitä järkeä hakata päätä seinään? Ja jos niitä soluja ei tule, niitä ei tule. Eikä näytä lääkäreilläkään olevan taikasauvaa.

Lääkäri oli sitä mieltä, että luomuna meidän mahdollisuudet on 20 % ja määräämillään hoidoilla 40 %. Itse piti tätä hyvänä prosenttina, mun mielestä se on hintaansa nähden kohtalaisen... paska. Tätä en sanonut hänelle ääneen, hymyilin vaan nätisti.