Tässä on käyty taas viikonloppuna tunteita laidasta laitaan läpi. Usein yksin autossa silmät täyttyy kyynelistä ja on surullinen olo. Hoitojen hintojen palatessa mieleen olen vihainen kuin ampiainen ja valmis valittamaan hoitopaikan johtoon asti nettihinnaston harhaanjohtavasta hinnoittelusta. Välillä olen pettynyt. Välillä rakastan ja rutistan esikoistani kuin hullu. Raskaana olevan ystävän tiedustellessa hoidoistamme olen sekä surullinen, vihainen että pettynyt ja kateellinen. Ajoittain olen vaan turta. Välttelen miehen katsetta, en pysty puhumaan. Työmatkalla taas itkin ja nyt yritän pitää pokkaa työpaikalla.

Olen paljon kaikkea, mutta en onnellisesti raskaana. Se oli ainut, mitä toivoin.