Olen ollut viimeiset puoli vuotta hoitoputkessa. Väsynyt ja kykenemätön tekemään juurikaan mitään muuta, ajatusten pyöriessä kehää tulevien, meneillä olevien ja pieleen menneiden hoitojen ympärillä. En ole jaksanut lähteä ystävien illanviettoihin, en ole jaksanut olla yhteydessä raskaana olevaan ystävääni (en ole nähnyt häntä koko raskausaikana ja LA on ensi viikolla). Olen syönyt lohtuherkkuja ja lihonut. Olen ollut surullinen, vihainen ja pettynyt. Ilon hetkiä on ollut vähän. Todella vähän. Olen menettänyt tässä lapsettomuuden surussa paljon iloa esikoisen lapsiajasta. Menetän sitä yhä päivittäin. En elä täysillä, odotan jotain saavuttamatonta. En ole onnellinen. Olen räjähdysaltis, katkera, vihainen. Ja näitä tunteita tulen kokemaan niin kauan, kuin haluan lasta. Vihaan raskaana olevia, vihaan vaunuja työntäviä tuoreita äitejä, vihaan onnistujia.
Jotenkin haluaisin kuvitella, että tässä tänään alkavalla 3-4kk pitkällä hoitotauolla löytäisin taas jostain iloa elämääni, mutta rehellisesti luulen sen olevan vain pintaraapaisu. Niin kauan, kun tiedän, että syksyllä haluan vielä yhden hoitokierroksen, niin kauan ajatukseni pyörivät sen ympärillä.
Otan tässä seuraavien 3 kuukauden aikana tavoitteeksi pudottaa 5-7 kiloa. Olen sitten edes ulkoisesti hyvässä kunnossa hoitoja varten. Henkisesti en taida saada itseäni kuntoon vielä aikoihin. Vasta sitten, kun kaikki on ohi, eikä mitään toivoa enää ole, menen käymään tunteeni läpi jonkun ammattilaisen kanssa ja yritän löytää tavan jatkaa elämääni ilman tätä katkeruuden ja vihan taakkaa. Nyt kokeilen, saako syömättömyys tähän katkeruuteen yhdistettynä minusta jotenkin paremman ihmisen (heko heko). Mutta ehkä on kivempi olla hoikka ja hyvännäköinen katkera ämmä kuin vaan ruma ja elämälle vihainen läski.
6 kuukautta
10 000 euroa
45 piikityskertaa
39 tehokasvateltua munarakkulaa
6 kypsää munasolua
4 hyvin jakautunutta alkiota
3 siirrettyä alkiota
0 alkanutta raskautta
En hylkää kokonaan blogiani, mutta yritän ottaa vähän etäisyyttä koko paskaan aiheeseen. Palaan kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa kirjaamaan taas tätä toiveiden ja tuskan täyteistä elämää.
Kommentit