Tilanne oli parempi, isoin munarakkula oli 19mm ja seuraava 15mm. Ihan selkeää johtofollia ei siis ollut vieläkään tullut, mutta noista isomman koko riitti lääkärille. Kohdun limakalvo oli rakenteeltaan hyvä ja paksuimmasta kohdasta reilun sentin, ohuimmastakin 9mm.

Näillä luvuilla pistin eilen loput Ovitrellesta, ovulaatio tulee lauantaina, Lutinus alkaa sunnuntaina ja siirto on ensi torstaina, jos kaikki menee hyvin.
Laboratoriossa päättävät kuulemma tänään keskusteluissa, että ottavatko sen morulan sulamaan jo keskiviikkona ja seurailevat sitä torstaihin ja siirtävät, jos on elossa vai ottavatko suoraan sen blaston. Sen blaston toki ehtii sulattaa sitten vielä torstainakin, jos morula ei selviä yön yli. Mulle ihan sama, mitä tekevät, kunhan siirtoon pääsisin. Haluan meidän vikalle hoidolle edes siedettävän lopun. Mun mielestä olisi liian raakaa, että tämä loppuisi puhelinsoittoon, ettei ole mitään siirrettävää. Mielummin otan vaikka sen vikan negan vielä.

Ai niin! Lääkäri varoitteli kaksosten riskistä, jos nyt kotona yrittää siittää samalla, kun odottaa siirtoa. Nauroin mielessäni, että olisi se nyt aika helvetin irvokasta, että kahdesta suunnasta tärppäisi kerralla, kun yli 3 vuotta ollaan oltu ilman mitään onnistumisia. Silti sitten järki kuitenkin sanoo, että pitäiskö nyt kuitenkin minimoida ne kotiriskit, kaksosia minä nimittäin en todellakaan halua. Kuitenkin, jos siirto peruuntuu, sittenpä se kuitenkin vasta vituttaakin! Ei MITÄÄN mahdollisuuksia.