1h 45min ennen viime torstain siirtoa huomasin vessassa vuotavani verta. En paljon, mutta kuitenkin vuotavani. Soitin heti klinikalle siinä toivossa, että hoitaja rauhoittelee, ettei ole mitään hätää, tämä on ihan yleistä. Vaan hänpä olikin itse jotenkin hätääntyneen oloinen ja ihan ihmeissään, että mitäs nyt tehdään. Lääkäri ei ollut paikalla, joten hoitaja lupasi selvitellä asiaa ja soittaa takaisin. Viimeistään siinä vaiheessa mielenrauhani järkkyi ihan täysin ja ehdin jo ottaa henkiset itku-potku-raivarit, että tähänkö tämä nyt kaatui. Sain siinä soittaessani tiedon, että molemmat alkiot on sulatettu ja toinen ei ollut selvinnyt. Ei ole vaikea meidän solujen laadulla veikata, ettei viimeinen alkio selviäisi enää uudelleen pakastamisesta ja sulattamisesta. Olin ihan järkyttynyt, että näinkö paskasti meidän vika hoito päättyy!

Odottelin puoli tuntia soittoa ja lopulta hoitaja soitti konsultoineensa toista lääkäriä, joka oli käskenyt tulla kuitenkin ainakin ultraan. Oma lääkäri sitten katsoisi, mistä vuoto tulee ja voidaanko siirto tehdä.

Oma lääkäri oli taas myöhässä ja ehdin jo myydä maani siinä odotellessa.

Vuoto ei kuitenkaan onneksi tullut kohdusta vaan jostain muualta. Vaihtoehtojen ollessa aika vähissä, uskoisin, että aamulla pistämäni Lutinus oli raapaissut jostain. Vähän vaikeasti se sinne menikin.

Enivei. Limakalvo oli hienon näköinen ja sinne sain meidän viimeisen alkion kohtuun kellumaan. Lääkäri toivotti onnea matkaan ja sanoi, että pääsiäisen aikana selviää, onnistuiko tämä.

Mulla oli mietittynä pitkä puhe siitä, miten tämä on meidän vika hoito, emmekä enää kohtaa, mutta olin tuon vuotoepisodin päätyttyä niin helpottuneen itkuinen, etten pystynyt sanomaan mitään. Klinikalla en vielä itkenyt, mutta heti autossa tulvahti helpotuksen ja järkytyksen sekaiset kyyneleet.

Testiä voisin kai ajatella dpo 14, eli ensi lauantaina. Silloin varmaan näkyy, jos on näkyäkseen.

Laskin, että aiemmissa siirroissa vuoto on alkanut aina 15-16 päivää punktiosta, eli jos PAS menisi yhtään samoissa aikatauluissa, vuoto alkaisi tulevana sunnuntaina tai maanantaina. Lauantaina ehtisin ehkä testata ennen vuodon alkua, ellei vuoto nyt ala jotenkin eri tavalla, kun ei ole kyseessä tuoresiirto.

Olen hyvin epävarma, haluanko testata vai vaan löytää housuista ikävän yllätyksen... Toisaalta se negan hetki olisi itse valittu, vuoto voi alkaa ihan milloin vaan.

Ei ole PÄTKÄÄKÄÄN onnistunut olo. ei PIENINTÄKÄÄN vihjettä plussasta rinnoissa tai kohdussa. EI NIIN MITÄÄN. Edes Ovitrellesta ei tullut rinnat kipeiksi, kuten punktion aikaan (jolloin kyllä laitoin samaan aikaan myös Gonapeptylin ja rinnat olivat 2 viikkoa turvonneet ja arat). Esikoisesta huomasin raskauden rinnoista, jotka eivät tuntuneet mahtuvan paidan sisään. Nyt nämä nahkaläpyskät on ihan tyhjät ja pehmeät.

Olin ennen siirtoa valmistautunut ihan neutraalilla mielellä negaan, mutta nyt se tuntuu isolta pettymykseltä. Olisin halunnut jotain jännitettävää - oireita yms. mutta ei ole yhtään mitään, mikä pitäisi toivoa yllä.

4-6 päivää jännitystä jäljellä, sitten tämä on ohi. Blogi jää joka tapauksessa taakse ja elämä jatkuu muualla.