Pistin aamulla viimeisen 75IU piikin ja Orgalutranin ja illalla on vuorossa Pregnyl. Perjantaina punktio.
Sitten iski tajuntaan, että nämä piikit ja se punktio on tavallaan vikat asiat, mitä voin odottaa. Näiden aikana tuntuu, että jaksaa olla töissäkin, kun "on mitä odottaa". Sitten odottaminen loppuu ja alkaa arki.
Jos päästään siirtoon, siitä alkaa sitten 2 viikon aikajakso, jonka aikana työt ei kiinnosta pätkääkään, eikä tapahdu käytännössä mitään. Ja sitten, jos se nega tulee, ei tapahdu edelleenkään mitään, mikään ei muutu, arki jatkuu ja pitäisi yhä jaksaa käydä normaalisti töissä. Plussasta alkaisi äitiysloman odotus ja sitä jaksaisi sen avulla jokaisen tylsän työpäivän, mutta nega tarkoittaa sitä, että vähintään koko tämän vuoden 2015 mä herään aamuisin ja lähden tekemään töitä, jotka ei herätä mitään intohimoja. En toisaalta halua vaihtaa työpaikkaakaan, koska täältä olisi niin helppo jäädä äitiyslomalle ja miettiä sitten sieltä palatessa uusia haasteita.

Tuo ahdistus iski aika kovaa. Että mä herään näihin tyhmiin töihin aina vaan, päivästä toiseen, eikä mikään muutu, jos testi on yhä nega.
Testiä edeltävänä päivänä herään, nousen ja lähden vastahakoisesti töihin. Testipäivänä herään, nousen, teen testin ja lähden vastahakoisesti töihin. Kuten joka päivä ainakin 11 kuukauden ajan siitä eteenpäin.

Mä elän sellaisessa paskassa odotustilassa koko ajan ja siedän tätä paskaa työarkea vain sen takia, että täältä on sitten mukava jäädä äitiyslomalle. Samalla se päivä lipsuu mun käsistä koko ajan kauemmas ja kauemmas...