Jaa, no eipä se sitten kauaa kestänyt. Se oli sellainen nopea 3,5 tunnin virtsis. Hyvä niin. Vähän liiankin tuttuja sellaiset nopeasti etenevät ja pahimman kautta menevät virtsatietulehdukset...

Ja tosiaan, toinen alkio selvisi perjantaina sulatuksesta (pakkanen on nyt tyhjä) ja pp3 on menossa. En kysellyt alkion luokitusta tai solumääriä, kun en niihin voi kuitenkaan vaikuttaa. Veritesti on juuri ennen pääsiäistä, 2.4.

Luonnollisen kierron siirrot on ihan mun juttu, 2 lugesteronia iltaisin riittää, muuten mennään ihan luomuna. Näitä olisin voinut mielelläni tehdä enemmänkin, mutta kuten sanottu, pakkanen on tyhjä. Nyt pitäisi sitten miettiä, että mitä jatkossa, jos tämä ei tärppää. Yksi vaihtoehto olisi tehdä meidän viimeinen hoito heti huhtikuussa seuraavaan kiertoon (jos pääsiäinen ei sotke alkukierron ultra-aikoja) ja sitten tämä löysässä hirressä roikkuiminen olisi ohi. Toinen vaihtoehto olisi tehdä se toukokuussa - tässä vaihtoehdossa jännitän kesäkuun alussa olevaa pitkää lomareissua, eli jos punktiossa menee jotain pieleen (tulee paha hyperi tms), se voi pilata loman. Myös testipäivä osuisi ilmeisesti vasta reissulle, onko niitä uutisia sitten kovin kiva siellä saada..?

Kesäkuu on pois laskuista loman vuoksi, heinäkuulle asti en vielä osaa ennustaa kiertoa, eli osuisiko hoidot just klinikan sulkuviikolle pahasti. Elokuussa ei pitäisi olla esteitä.

Ja tärkeimpänä: olenko valmis purkamaan tulevaisuudelle tarkoitettuja säästöjä viimeisen hoidon vuoksi? Kumpi on tärkeämpää, turvattu tulevaisuus vai epävarma hoito? Jos lopputulos olisi tiedossa, en epäröisi, mutta tuo viimeinen 4300€ hoito tuloksetta olisi todella raskas isku taloudelle. Tähänastiset hoidot mahtuivat vielä 10 000€ budjettiini, kaikki jatkossa menee yli.