Pp9, nega testattu ja muutama kyynel vuodatettu. Edelleen mä mietin tuota perjantain verikoetta, että onko siihen pakko mennä vai uskallanko vaan lopettaa luget itsekseni. Klinikan täti oli sitä mieltä, että jos alkaa voimakas kuukautisvuoto ennen lopetusta, sitten uskaltaa, muuten pitäisi käydä siinä (sikahintaisessa) verikokeessa.

Ajatukset on myös jo seuraavassa kierrossa, joka on hyvin todennäköisesti taas ovuloimaton eli kestoltaan piinaavan pitkät 41-44 päivää, että pitäisikö sitä lyhentää Primolutilla vai antaa mennä mahdollisimman luomusti.

Tänään aloin tajuta, että mä joudun ehkä oikeasti kohta käsittelemään niitä tunteita, jotka syöksyy päälle, kun kaikki hoidot on tuloksettomina ohi. Olen puheissani siihen varautunut, mutta en koskaan uskonut, että se tulisi oikeasti eteen. Olin aivan varma, että saamme hoidoilla toisen lapsen.

Tämä blogikin vähän ahdistaa, kun en saa mitään vastakaikua. Ihmiset käy lukemassa, mutta kukaan ei kommentoi. Ekaa lasta toivoessani muistan saaneeni voimia blogin kommentoijista ja hyviä vinkkejä ja ajatuksia heiltä.

Tänään mennään pohjamudissa.