Sen verran kohosi veekäyrä noista tämän päivän plussauutisista, että poistuin kahdesta lapsettomuuskeskustelusta. Totesin itsekseni, ettei niissä roikkuminen edistä mun hoitoja mitenkään ja varsinkin negan raportoiminen ryhmään, jossa onnekkaammat plussaa nopeammin, lisää tuskaa entisestään.

Yritän löytää päiviini muuta surffattavaa kuin lapsettomuusblogit ja nuo keskustelut. Olin päästänyt itseni vajoamaan taas vähän turhan syvälle tähän lapsettomuuteen. Se vie arjesta kaiken ilon.

Yritän löytää seuraa ja seurattavaa, joka tekee minut iloiseksi. Saa odottamaan kesää ja tulevaa, oli siellä tulevaisuudessa mitä tahansa.

Olen "kaikki tai ei mitään" -ihminen ja antaudun tekemisiini liian syvälle. Jo nyt huomasin, että parin kuukauden aktiivinen roikkuminen lapsettomuusaiheisissa jutuissa veti mut heti taas sisälle niihin paskohin tunteisiin. On parempi, että olen lapseton yksin.

Tätä blogia varmaan kuitenkin jatkan, johonkin näitä ajatuksia on päästeltävä.