Jännä, miten sitä jaksaa yhteensä viiden vuoden yrittämisen jälkeenkin toivoa yhä ihmeitä. Että jos nyt kuitenkin just tässä kierrossa olisikin tärpännyt luomusti ja meille syntyisi ihana Ihme. Puristelen tissejä ja etsin viitteitä Suuresta Yllätyksestä.

Ihan järjetöntähän tämä toivominen on, mutta jostain se kumpuaa.

Lugeista ei valitettavasti tule näköjään näin pienellä annoksella edes mitään valeoireita. Olo on ihan vaan täysin normaali ja ei-raskaana-oleva.

Tämän viikon käytän vielä Lugeja, ensi viikolla jossain vaiheessa tulee menkat. Just sen verran tuo turha toive on olemassa, että menkkojen alkaessa harmittaa taas.

Aloitin henkisen ja taloudellisen prosessin: myyn pois esikoiselta kakkoselle säästämiäni asioita. Hiljalleen, mutta myyn kumminkin. Ja samalla sydän pysähtyi onnesta, kun mies kysyi syöttötuolin kohdalla, että miksi myyn, eikös sille tule vielä tarvetta. En osannut sanoa muuta kuin että eipä näytä tulevan.